J.J. MacNabin piakkoin julkaistava uutuuskirja Bombs, Taxes and Red Crayons saattaa hyvinkin olla vuoden mielenkiintoisempia uutuuskirjoja. Esikoiskirjailija MacNab on Bethesdasta kotoisin oleva tutkija, joka on jo vuosikymmenten ajan ollut samalla myös yksi Yhdysvaltain tunnetuimmista asiantuntijoista veropetosten ja muiden rahallisten huijausten saralla. J.J.MacNab on todistanut sekä Yhdysvaltain että Kanadan senaatin edessä usean oikeustapauksen yhteydessä. Wall Street Journalin etusivullakin kuvattu MacNab on paitsi todellinen asiantuntija hyvinkin spesifillä alallaan, myös äärimmäisen viihdyttävä kirjoittaja. MacNab on toiminut kolumnistina Forbesissa ja nainen on esiintynyt käytännössä kaikilla Yhdysvaltain suurimmista televisiokanavista CNN:ää, CBS:ää, NBC:tä ja ABC:tä myöten.

Bombs, Taxes and Red Crayons kertoo erityisesti verojen välttelystä ja periamerikkalaisen vedonkierron kytkeytymisestä modernissa maailmassa laajempaan oikeistolaiseen ja äärioikeistolaiseen liikehdintään sekä erilaiseen ääriajatteluun ja terrorismiin. MacNab kytkee kirjassaan modernin valtiovastaisen oikeistolaisen liikehdinnän Yhdysvaltain historiaan, itsenäisyysaatteeseen, teekutsuliikkeeseen, radio-ohjelmiin, Illuminatiin ja laajempaan amerikkalaiseen rasistiseen liikehdintään. Bombs, Taxes and Red Crayons todellakin kytkee verot ja terroristiset pommitukset yhteen tavalla, jota Suomesta käsin on vaikea ymmärtää. Siksi J.J. MacNabin kirjaa onkin helppo pitää tärkeänä ja merkittävän teoksena.

Edward ja Elaine Brown

Jotta lukija voi ymmärtää J.J. MacNabin ajatuksia, tulee lukijan ensiksi ymmärtää vähintään perusasiat Edward ja Elaine Brownista. Bombs, Taxes ja Red Crayons nimittäin pyörii ensisijaisesti yhdysvaltalaisen pariskunnan, heidän verojensa sekä aiheen ympärille syntyneen laajemman liikehdinnän ympärillä. Käykäämme läpi saagan oleellisimmat piirteet tiivistetyssä muodossa.

J.J. MacNabin suurimman kiinnostuksenkohteen alkuna voidaan pitää vuotta 1996, jolloin tuholaistorjuja Ed Brown ja hänen puolisonsa hammaslääkäri Elaine Brown yksinkertaisesti lopettivat verojen maksamisen. Kaksi vuotta myöhemmin he lopettivat kokonaan veroilmoitusten täyttämisen. Syyt olivat samoja kuin useimmilla verovastaisilla amerikkalaisilla, veroja pidettiin epäisänmaallisena ryöstämisenä ja suoranaisena kommunismina. Mielenkiintoisesti Brownit eivät varsinaisesti ajaneet lakimuutoksia tai oikeutta olla maksamatta veroja, heidän kantansa oli, ettei ole olemassakaan lakia, jonka vuoksi heidän tulisi maksaa veroja. Ed Brownilla oli jo tuolloin historiaa myös isänmaallisen militanttiryhmittymän johtajana sekä rikostuomio aseellisesta ryöstöstä.

Vuonna 2004 Amerikan veroviranomainen IRS tunkeutui viestinvaihtoon turhautuneena Elaine Brownin hammaslääkäritoimistoon saadakseen haltuunsa naisen tulot ja laskutustiedot. Pariskunta sai syytteet useista vakavista rikoksista vuonna 2006 ja oikeudenkäynti alkoi vuonna 2007. Elaine kieltäytyi asianajajasta, toimien itse omana asianajajanaan. Ed Brown taas vetäytyi omaan asuntoonsa ja kieltäytyi saapumasta oikeuteen. Jokainen pariskunnan saamista syytteistä johti tuomioon, mutta Ed ja Elaine Brown eivät tyytyneet tuomioihinsa vähällä. He linnoittautuivat pommeilla viriteltyyn kotiinsa aseiden kanssa kahdeksaksi kuukaudeksi. Poliisit odottivat pidätysmääräyksen kanssa oven ulkopuolella valmiina väkivaltaiseen konfliktiin.

Runsaasti tukea

Brownit eivät kuitenkaan olleet yksittäistapauksia jopa militantissa vero- ja yhteiskuntavastaisuudessaan. Kahdeksan kuukauden aikana jopa sadat tukijat asettautuivat heidän tuekseen, eivätkä kaikki tyytyneet tarjoamaan ainoastaan moraalista tukea. Noin kymmenen tukijaa hankki Browneille niin ruoka- kuin aseapuakin. Kun neljä tukijaa pidätettiin, hiipui myös Brownien saama tuki. Vaikka tilanne uhkasi kärjistyä jopa väkivaltaiseksi konfliktiksi, pidätettiin Brownit lopulta rauhanomaisesti lokakuussa 2007.

Vaikka tilanne lähti ainakin teorian tasolla liikkeelle verotuksesta, oli veroilla kuitenkin varsinaisessa konfliktissa hyvin pieni osuus. Oleellisempaa J.J. MacNabin tutkimuksen ja väitteiden kannalta on tilanteen kärjistyminen nopeasti lähes puolisotilaalliseksi kriisiksi, jossa oli mukana kymmeniä päästä varpaisiin aseistautuneita henkilöitä, jotka jakoivat Brownien yhteiskuntavastaisuuden.

Tuomio ja sen vaikutus

J.J. MacNab on seurannut oikeudessa käytävää show’ta vuosien ajan, ja kirja pureutuu hyvinkin yksityiskohtaisesti sekä Brownien näkökantoihin, että heidän oikeudenkäyntinsä aikana saamaansa tukeen. Brownit tunnettiin tuolloin mm. heidän omasta radio-ohjelmastaan, joka ajautui hyvinkin mielenkiintoisille urille perustellessaan veronkiertämistä sionistisen Illuminatin juonilla.

Oikeutta käytiin lopulta aina vuoteen 2009 saakka, jolloin aluksi maltillisen tuomion veronkierrosta saanut Elaine Brown tuomittiin 35 vuodeksi liittovaltion oikeuslaitokseen. Ed Brown taas tuomittiin 37 vuodeksi liittovaltion oikeuslaitokseen. Molemmat saivat kuukausia kestäneen aseellisen linnoittautumisensa lisäksi myös tuomiot varsinaisesta veronkierrosta. Vaikka molemmat Brownit vapautettaisiin hyvän käytöksen vuoksi niin aikaisin kuin mahdollista, tulevat molemmat olemaan vapautuessaan vähintään satavuotiaita.

J.J. MacNab nostaa tapauksessa esille Brownien jyrkän uskon aatteeseensa aina tuomioon saakka – ja vielä sen jälkeenkin. Molemmat osalliset kokivat olevansa oikeutettuja toimiinsa, eivätkä he osoittaneet teoistaan minkäänlaista katumusta. Ed Brown kertoi oikeudessa, kuinka hän ainoastaan taisteli täysin oikeutetusti amerikkalaisia vaanivia sionistisia salaliittoja vastaan. Samalla hän kertoi olleensa valmis tappamaan useita liittovaltion poliiseja, mutta säästäneensä heidän henkensä ainoastaan hyvää hyvyyttään.

Läpi oikeudenkäynnin Brownit saivat runsaasti tukea samanhenkisiltä ihmisiltä, joiden ajatuksissa verojen maksamisen välttely kytkeytyy saumattomasti juutalaisten pankkiirien salaliittoihin ja ajatuksiin siitä, kuinka valtiolla ei itseasiassa todellisuudessa olekaan minkäänlaista laillista valtaa sinua kohtaan. Vastaavat ajatukset tuntuvat aivan viime vuosina nousseen entistä suurempaan suosioon, eivätkä erinäiset salaliittoteoriat tunnu olevan vieraita merkittäville amerikkalaisille poliitikoillekaan.

Agitaattorit radioaalloilla

Tätä nykyä vastaavat salaliittoteoriat ja ääriajatukset leviävät varmasti ensisijaisesti internetin kautta, mutta Yhdysvalloissa hyvin samankaltaisia juttuja jauhavilla itsenäisillä radiotoimittajilla on huomattavan pitkä historia. Juuri radion kautta myös Brownit hakivat tukea ja kannatusta omalle aatteelleen.

J.J. MacNav näkee ääriajattelua levittävillä oikeistolaisilla radio-ohjelmilla hyvinkin runsaasti yhtäläisyyksiä. Lähtökohtaisesti ohjelmat lähtevät liikkeelle juontajaa viimeksi kohdanneille vääryyksillä, joiden takana ovat tietenkin liittovaltion agentit. Tämä johtuu tietysti yksinkertaisesti siitä, että juontaja on ainoana valmiina paljastamaan kätketyn totuuden uskollisille kuuntelijoilleen, jotka uskovat olevansa mukana paljastamassa elämää suurempia salajuonia. Tämän jälkeen siirrytään tietysti mainoksiin, jotka edustavat ekstremistisissä radio-ohjelmissa vähintäänkin mielenkiintoisia näkökulmia. Sulassa sovussa kaupataan säilykeruokaa, aseita, hopeavettä, veronkiertovinkkejä ja lainatakauksia, joiden avulla keskuspankin kierot juutalaiset eivät enää pääse kovalla työllä ansaitsemiisi rahoihin käsiksi.

Tämän jälkeen siirrytään uusiin aiheisiin, joita MacNab kuvailee paranoideiksi fantasioiksi. Mukaan otetaan välillä tarkkaan valittuja kuuntelijoiden puheluita. Kuuntelijat tietysti kertovat juontajan olevan oikeassa, sillä he Illuminatin hallitsemassa massamediassa ei ole kerrottu mitään juontajan käsittelemistä aiheista. Lopuksi kuuntelijoilta pyydetään lahjoituksia, koska hallitusta vastaan taisteleminen on tietenkin kallista puuhaa.

J.J. MacNab jakaa vastaavat radio-ohjelmat ensisijaisesti kahteen luokkaan. Ensimmäisessä luokassa ovat rasismin ja vihan täyttämät ohjelmat, joissa kaupataan sijoitusvinkkejä, jotka saattavat takuulla näihin vinkkeihin luottajat kuulijat hyvinkin vakaviin rahaongelmiin. Hyvin pieni osa juontajista kuitenkaan kehottaa kuulijoitaan avoimesti väkivaltaan, eivätkä kuulijamäärätkään usein pyöri erityisen korkeissa lukemissa. Suurin osa tällaisista ohjelmista kerää ehkä joitain kymmeniä kuuntelijoita, eikä MacNab pidä tällaisia ohjelmia kaikesta viharetoriikastaan huolimatta erityisen merkityksellisinä.

Toisessa kastissa ovat kuitenkin huomattavasti harvinaislaatuisemmat ohjelmat, jotka pystyvät oikeasti keräämään merkittävää yleisöä ja jopa tuhansia kuuntelijoita, jotka aivan vilpittömästi uskovat, että ainoa ratkaisu heidän paranoideihin ongelmiinsa on saalistaa juutalaisia, mustia, maahanmuuttajia tai ufoja, jotka ovat hyvin ovelasti naamioituneet tunnetuiksi julkkiksiksi. Vaikka näidenkin ohjelmien ensisijainen tarkoitus on tehdä rahaa juontajalleen, keräävät ne kuulijoikseen runsaasti oikeisiin toimiin valmiita ääriajattelijoita, jotka on hyvin helppo agitoida oikeisiin toimiin – esimerkiksi vastustamaan verotusta linnoittautumalla pommeilla viritettyyn asuntoon täynnä aseita.

Tällaisia ihmisiä J.J. MacNab pitää jo merkittävänä uhkana.